Otsikon sitaatti Ronja, ryövärintyttärestä tuli mieleeni hiihtolomalla, kun olimme Etelä-Suomessa ja istuskelimme pihalla juomassa teetä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja katoilta sulavat lumet lorisivat joka puolella. Kevät on lempivuodenaikani. Myöhemmin kävimme lenkillä metsässä, jossa oli jo sen kokoisia alueita vihreänä, että harmitti, kun ei ollut tarkkuusruutuesineitä mukana. Maastokautta odotellessa!
Sen verran pitkä tovi jo vierähtänyt edellisestä postauksesta, että palataan nopeasti vielä jouluun: vietimme aikamoisen reissujoulun, kun kolmen päivän aikana olimme neljässä eri paikassa kylässä ja pari eri yökyläpaikkaakin oli. Aattona oli koossa iso porukka, johon kuului myös pari lasta ja kolmas koira. Kivasti meni, vaikka Veltsulla olikin vähän hankaluuksia jättää narttu rauhaan sisällä. Uudeksivuodeksi tulimme kotiin kaupunkiin, ja vuodenvaihde sujui rauhallisissa merkeissä aika kovasta paukkeesta huolimatta. Noki nukkui lääkittynä, Velho luomuna, verhot kiinni ja telkkarissa Maija Vilkkumaan konsertti.
Vuosi alkoi uusilla harrastuskuvioilla, kun Velho aloitti pk-tottisryhmässä ja Noki aloitti agilityn pohjataitokurssilla. En suunnittele Noksulle suurta agility(kisa)uraa, vaan lähdin hakemaan lähinnä vaihtelua ja mielenvirkistystä meille molemmille, ja sitä olemme kyllä saaneet. Noki on tykännyt agilitytreeneistä hirmupaljon, ja meille molemmille on tehnyt hyvää vähän rikkoa tokokaavoja ja haastaa tokoon jämähtäneitä, vain vasemman puolen tuntevia aivojamme. Ilmoitin meidät myös jatkokurssille, eli agilityhommien jatkuminen on varmistettu loppukevääksi.
Tämän päivän treeneistä pyysin videota, kun teimme ensimmäistä kertaa jo ihan oikealta tuntuvaa, lyhyttä rataa. Noksu oli taitava ja meillä oli kivaa. <3
Tokoa Noki treenaa vapareilla, varsin rennolla otteella kyllä, mutta ehkä jotain kehittymistäkin joskus tapahtuu. Ajatukseni koko lajista ovat taas aika ristiriitaiset, koska pidän tokosta kyllä paljon, haluan treenata sitä ja haluan joskus jonkun koiran kanssa mennä vielä kokeeseen ja ihan pärjätäkin siellä, mutta kokeissa ei (aina) mitata sitä asiaa, jota niissä mielestäni oikeasti pitäisi mitata: tottelevaisuutta. Kun koko liike hylätään, koska koiran varpaat ovat väärässä paikassa tai koska koira vähän ääntelee, suhtautumiseni ja uskoni koko lajiin kärsii. Kyse on tietysti osittain myös tuomareiden eroista, mutta silti tuntuu, että oma näkemykseni tokon ideasta ja tarkoituksesta ei oikein vastaa (nyky?)todellisuutta. Silloin koko lajin harrastamisen mielekkyyttä tulee mietittyä. Noki-tokon osalta fakta on toki myös se, että taistelu seuraamisen kanssa väsyttää.
Veltsunkin kanssa treenatessa piru olkapäälläni yrittää välillä kuiskutella korvaan, että ei seuraamisen opettamisesta tule mitään kuitenkaan. Parhaani silti yritän. Myös Velho on harjoitellut tokoa, mutta pääpaino on pk-tottiksessa ja sitä treenaamme tosiaan pienryhmässäkin. Olemme edenneet aika rauhakseltaan eivätkä mitkään kokonaisuudet ole vielä lähellekään kasassa, mutta treenit sujuvat pääasiassa tosi hyvin. Täytyisi muistaa ja jaksaa videoidakin niitä joskus.
Puolisoni perheen kiisut ovat hyväksyneet Velhonkin osaksi porukkaa.
Muihin uutisiin: Pojat olivat kumpikin omilla tahoillaan hoidossa yhden yön helmikuussa. Noki pääsi koiransa vastikään menettäneen kaverini luokse rauhaan ja huomion keskipisteeksi, ja Nokilla oli kaikesta päätellen aivan ihanaa. Velho puolestaan pääsi Bambu-serkkunsa, Ruura-tätinsä ja muutaman muun koiraystävän laumaan. Sillä oli tietysti vähän hakemista, miten isossa laumassa voi ja uskaltaa käyttäytyä, mutta hyvin se pärjäsi ja metsässä muiden kanssa kirmatessaan sillä oli kuulemma hupia.
Noksun kastrointi-implantin laitosta on kohta viisi kuukautta, eli vaikutusaikaa on reilu kuukausi jäljellä. Pitkään ajattelimme, ettei implantilla ole ollut minkäänlaista vaikutusta mihinkään, mutta tässä eräänä päivänä havahduin siihen, ettei Noki enää lutkuta pissoja ulkona oikeastaan ollenkaan eikä liehitellyt ainakaan tuttuja narttukoiria joululomalla. Hormonien tasaantuminen tekee luultavasti hyvää Nokin helposti kuormittuvalle ja kaiken suuresti tuntevalle päälle eikä haittavaikutuksia ole ollut, joten kirurginen kastrointi taitaa olla jossakin vaiheessa edessä.
