Velhoilua

Velhon ekojen päivien puuhia videoin ja kuvin. Noki-videoiden ja -kuvien vuoro on vähän myöhemmin – häntä ei ole unohdettu. <3

Torstaiaamun puuha oli lähimetsään tutustuminen. Pentu oli reipas ja pojat yrittivät kovasti jo leikkiä, mutta Noki on usein vielä vähän liian innokas ja joudun itse välillä laittamaan leikit seis. Velho tutkaili metsää uteliaasti ja reippaasti mutta ei lähtenyt turhan kauas, ja vahvistelin sille lähellä pysymistä, kontaktin hakemista ja luoksetuloja. Se pitää syömisestä, käsien puremisesta (oikein villille päälle sattuessaan se yrittää tehdä kyynärvarrelle kunnon tapporavistuksen), hiusten repimisestä ja pusuttelusta, joten siitä oli aina kiva tulla luokseni tekemään näitä kaikkia asioita. Naskalihampaiden iskeminen ihmiseenhän on ihan oppikirjan mukainen palkka. 

Sisälläkin on jo nähty ensimmäiset poikien väliset leikkiviritelmät, mutta edelleen Noki on aika hämillään, että miten pennun kanssa ollaan, eikä se osaa ihan hirveästi muuta kuin pyöriä Velhon ympärillä häntä heiluen. Se on pieni hölmöläinen. Se on myös ihan hirmuisen kiltti, kun Velho iskee sen kaulanahkaan tai jalkaan, mutta on onneksi usein väistänyt eikä joka kerta vain alistunut kohtaloonsa. Nokia ei tunneta siitä, että se osaisi pitää puolensa, mutta toivottavasti se taito kehittyisi vähän tässä pennun kanssa elellessä. Toisaalta Velho ei myöskään ole mikään kovan luokan riiviö vaan on ainakin toistaiseksi kohdellut Nokia melko kiltisti ollakseen vain 8-viikkoinen pieni piraija. 

Maailmaan ja Nokiin tutustumisen lisäksi Velho on päässyt tutustumaan kahden lelun leikkiin ja kuolleelle lelulle juoksemiseen. Tänään aloitimme paikallaoloharjoitukset. Velho osasi istumisen käytännössä jo meille tullessaan ja esimerkiksi ruokakupilla se tiesi jo istua saadakseen ruoan, joten paikallaoloon oli hyvä pohja olemassa.

Suurimmaksi osaksi Velhon päivät ovat kuitenkin koostuneet nukkumisesta, usein aivan katollaan. Viimeisessä kuvassa Velho oli vain viitisen sekuntia aiemmin riehunut lelujensa kanssa, kun me muut yritimme käydä nukkumaan. Sitten se hiljeni kuin seinään, joten kurkistin, mitä se puuhaa (tai että onko se esimerkiksi kuollut, olenhan sillä tavalla ihan huoleton ihminen), ja näin sen katollaan unten mailla. Koiranpennut ovat kyllä hassuja.

Velho on nukkunut yönsä hyvin, ja jos se onkin ollut yöllä hereillä, se on puuhastellut hiljaa omilla leluillaan. Se ei ole kertaakaan kakannut sisälle ja osaa enemmän tai vähemmän selkeästi pyytää ulos kakkahädän yllättäessä, mutta pissat sentään tulevat vielä huolettomasti lattioille. Se on harjoitellut aitauksessaan olemista, välillä erinomaisella menestyksellä ja välillä itkun ja kimeiden haukahdusten kera (se on kasvanut shelttikodissa, ja meitä varoitettiin, että se on ottanut ääniskaalaansa mallia shelteiltä – onneksi se käyttää ääntään tällä hetkellä vain komentamiseen eikä turhanpäiväiseen räksytykseen), ja kohta kun se on syönyt, se jää ensimmäistä kertaa ihan yksin Nokin lenkin ajaksi. 

Hassua, miten joku on niin uusi tässä maailmassa.

Velhon kotiutumisraportti

Huh, päätinpä pistää koirablogin pystyyn vielä vuonna 2024! En tiedä, jaksaako näitä lukea enää kukaan, koska Instagram on koukuttavuudessaan ja nopeatempoisuudessaan syrjäyttänyt blogit, mutta enemmän tämän onkin tarkoitus olla päiväkirja itseäni varten (ja samalla pikkuruinen kapina Instagramin ylivoimaa, elämän hektisyyttä sekä keskittymiskyvyn ja lukutaidon heikkenemistä vastaan, heh). Olen pohdiskellut blogin aloittamista jo pitkään, ja lopulta päätin tehdä sen sitten, kun meille tulee pentu. Joten tässäpä nyt ollaan! En tiedä, mikä on koirien Instagram-tilin rooli tulevaisuudessa tai kuinka paljon tulen millekin alustalle päivittelemään, mutta katsellaan. Pikkupoikien puuhia ei varmaan ole blogin pysyvä nimi, ihan jo siksikin, että Velho tuskin pysyy pikkupoikana (Noki on aina ja ikuisesti pikkupoika). :D 

Blogin päätähdet ovat tosiaan collieurokset Noki ja Velho. Noki on sileäkarvainen ja täyttää jouluna neljä vuotta, ja Velho on pitkäkarvainen (joskin osin nahkasukuinen) ja on vasta aivan äsken saapunut tähän maailmaan ja vielä enemmän äsken muuttanut meille. Molemmilla koirilla on omat esittelysivut, joihin pääsee blogin internetversiossa tuosta sivupalkista. Pennusta on vielä hyvät kuvat ottamatta, joten Velhon sivulla on toistaiseksi vain joku kännykkäräpsy.

Velho siis saapui kotiin eilen illalla eli aivan todella äsken. Kuusituntinen kotimatka Vantaalta Joensuuhun meni uskomattoman hyvin. Velho itkeskeli ensimmäiset 10 minuuttia, kävi sitten nukkumaan ja nukkui koko loppumatkan. Alkumatkasta se heräsi kerran oksentamaan mutta jatkoi unia heti oksennettuaan, ja Mikkelissä ja Varkaudessa se pääsi käymään ulkona. Mikkelin ABC:llä pidetty tauko näytti kutakuinkin tältä:

Nokin ja Velhon tutustuminen on sujunut pitkälti odotusten mukaan: ensikohtaamisessa ulkona Noki oli innokas mutta Velho ei liikaa säikähtänyt, ja nyt sisällä Velho on ollut Noksun kanssa tosi lunkisti, kun taas Nokia on vähän jännittänyt pieni pörröinen olento ja erityisesti pienen pörröisen olennon ärripurrileikit lelujen kanssa. Tänään aamulla Noki oli jo leikkimielellä mutta edelleen hämmentynyt siitä, miten pennun kanssa toimitaan ja miksi se ärisee leikkiessään niin kovasti.

Velho pääsi tutustumaan uuteen kotiinsa rauhassa sillä aikaa, kun Noki kävi iltalenkillä. Pentu kiersi kämpän läpi ensin minun perässäni ja tuumasi sitten, että jaahas, kotiin saavuttu, ja alkoi heti puuhastella itsekseen milloin missäkin huoneessa. Yöllä se lähinnä nukkui ja pissasi vain kerran. Se ei ole ollut moksiskaan taivaalla jylisevistä hävittäjistä (sotaharjoitus käynnissä) ainakaan sisällä eikä myöskään naapurin poraamisesta, ja se on ulkoillut (toistaiseksi vain kotitalon edessä) reippaasti, katsellut maailmaa uteliaasti ja palannut sitten esimerkiksi repimään lahjettani.

Velho vaikuttaa aivan huipputyypiltä. Se on reipas ja kiltti ja mutkaton, leikkii hurjasti äristen, syö hyvin ja pusuttelee paljon. Uskon, että siitä ja Nokista tulee hyvät ystävät.