Metsäläiselämää on takana nyt reilut kaksi kuukautta, ja olemme todellakin nauttineet. Arki on tietysti edelleen vähän uuden opettelua: kun muuttaa melkein 500 kilometrin matkan kaupungista vanhaan maalaistaloon, parinkymmenen kilometrin päähän kaupoista ja muista palveluista, arjessa ei pysy ennallaan juuri mikään muu kuin puoliso, koirat ja ammatti. Asumme myös väliaikaisesti anoppini kanssa, kun talon sukupolvenvaihdos on vielä vaiheessa, ja vaikka asumiskuvio on toiminut oikein hyvin, omanlaisensa muutos se on tietysti silti. Uusi arki on ollut mukavaa ja tuntuu, että elän unelmaani, mutta olen silti halunnut antaa sekä itselleni että koirille aikaa kotiutua ja sopeutua, joten olemme ottaneet aika rauhassa – tai ainakin koirat ovat. Nyt on pikkuhiljaa alkanut tuntua siltä, että voisi vaikka harrastuksia alkaa käynnistelemään. Olen kyllä jo liittynyt uuteen seuraan ja hankkinut ensimmäiset talkoopisteetkin, mutta koirat eivät ole vielä treenanneet enempää kuin yhden omassa metsässä tehdyn esineruututreenin verran.
Uusiin paikkoihin tutustuminen on kuitenkin ollut ihan hyvää aktivointia sekin. Olemme tutustuneet jonkin verran ihan näihin lähimetsiinkin, mutta paljon on vielä tutkittavaakin. Enemmän olemme tutustuneet sopivan automatkan päässä oleviin ulkoilureitteihin ja toiseen lähellä olevista kansallispuistoista, ja kivoja paikkoja onkin löytynyt.
Lienee sanomattakin selvää, että olemme ottaneet kesästä ja alkusyksystä maalla kaiken ilon irti. Ulkona on tullut oltua paljon, ja on parasta katsella, kun koirat puuhastelevat omalla tontilla kaikenlaisia koiramaisia juttuja. Lomalla olimme miltei aamusta iltaan ulkona milloin missäkin pihahommissa ja pojat olivat joka päivä aaaivan loppu, vaikka sen kummempaa aktiviteettia ei ollut. Suurella tontilla ne kuitenkin leikkivät keskenään, pitävät vahtia, kuuntelevat metsän takaa kantautuvia kesämökkiläisten ääniä, ihmettelevät maailmaa ja tutkivat metsän hajuja. Velho otti päiväunia keskellä pihaa ja Noki makoili kesän tuoksuista nautiskellen. Syksyn tullen ne ovat olleet reippaita sienestys- ja marjastuskavereita.
Kivaa on siis ollut, mutta eloa on varjostanut Velholla ilmennyt ukkospelko/ääniarkuus. Ukonilmojen aikaan olemme joutuneet menemään kellariin hengailemaan, koska siellä koirat sentään onneksi rauhoittuvat, vaikka jyrinä kuuluu sinnekin. Kesällä on ukkostanut paljon (tai ainakin on tuntunut siltä) ja yhdessä vaiheessa parin päivän välein, jolloin Velho ei täysin ehtinyt palautuakaan ennen uutta ukonilmaa. Koko tämä Velhon juttu surettaa ihan äärettömän paljon monesta eri syystä ja asiaa on pitänyt prosessoida pitkä tovi, mutta ei auta kuin hyväksyä tilanne. Nokin äänipelot rajoittuvat edelleen vain ukonilmaan ja ilotulituksiin, ja toivon koko sydämestäni, että Velhonkaan kohdalla homma ei leviä käsiin.
Olen sanonut tämän sata kertaa, mutta Velho on
maalaiskoirana aivan elementissään.
No, se siitä. Muihin uutisiin: Meidän tontilla liikkuu aika paljon peuroja (ja varmaan muitakin eläimiä, vaikka niistä ei toistaiseksi ole ketun jätöksiä kummempia havaintoja), ja on ollut kiinnostavaa seurata, miten Velho reagoi peuroihin ja niiden hajuihin; Nokin reaktiot tiesimmekin jo. Velho on hajuista selkeästi kiinnostuneempi kuin Noki, mutta ei sekään lähde oikeasti jäljestämään eikä myöskään ole juossut perään, kun peura on pari kertaa lähtenyt suhteellisen läheltä livohkaan – vaikka mieli varmaan tekisi. Onneksi näin, koska emme ole pistäneet peurojen vierailuja pahaksemme, ja ärsyttäisi, jos siinä olisi koirien kanssa hankaluuksia.
Sen lisäksi, että tykkäämme seurailla tiluksilla liikkuvia eläimiä, pyrimme muutenkin pitämään tontin monimuotoisena ja luontoystävällisenä: monenlaisia marjoja, hedelmiä ja yrttejä on ja tulee olemaan, pelkkää nurmea olevia alueita halutaan suhteellisen vähän ja nurmikkoa ajetaan muutenkin maltillisesti, haravointia emme pahemmin harrasta, niitty pyritään ennallistamaan luonnonkukkaniityksi, metsästä kaadetaan puita hyvin harkitusti, sinne jätetään lahopuita jne. Lähtökohdat ovat toki tällaisella tontilla jo valmiiksi hyvät, ja vuosikymmenten saatossa vanhan talon pihapiiriin on muutenkin ehtinyt kasvaa monenlaista monimuotoisuutta tukevaa lajia. Pari päivää sitten luin myös uutisen tervapääskyistä ja ehdotin kepolle, että rakennetaan ensi kevääksi pääskypönttö, ja sitten eksyin lukemaan myös lepakkopöntöistä ja perhosbaareista ja alkukevään pölyttäjäystävällisistä sipulikukista ja lintujen talviruokinnan saloista ja ja ja... Katsotaan, tuleeko tänne blogiin tulevaisuudessa päiviteltyä satunnaisia piha- tai talojuttujakin. :)
Riistakameran asentaminen oli tehtävälistan kärkipäässä heti muuton
jälkeen. Tämä kaveri ystävällisesti poseerasi kameralle.
jälkeen. Tämä kaveri ystävällisesti poseerasi kameralle.