söpöin video ja kaikenlaisia kuulumisia

Pentuarki on ollut Nokille enemmän tai vähemmän stressaavaa ja kuormittavaa, ja parina synkkänä hetkenä olen miettinyt uupuneena, pilasinko Nokin elämän hankkimalla pennun. Sitten tein alla olevan videon, jossa on poikien yhteisiä puuhia aina Velhon kotiintulopäivästä tähän viikkoon asti, ja totesin, että taitaa olla turha synkistellä. Voi rakkaat. <3 

Sunnuntaina pojat pääsivät ulkoilemaan uuden nahkacollieystävän kanssa. Noki rakastui ja Velho oli reipas. Illemmalla Velho lähti kanssani vielä Mustin ja Mirrin alennusmyynteihin takkiostoksille ja sai koon 50 takin. Iso poika. Pentu paineli MuMissakin menemään häntä heiluen ja ignoorasi toiset koirat niin kauan kuin minulta sai ruokaa. Se on kyllä ahne tapaus ja muutenkin hauska tyyppi, tykkään siitä päivä päivältä vain enemmän.

Tänään Velho pääsi valloittamaan maailmaa vähän lisää ja pyörähtämään (pienellä ja rauhallisella) pelastusasemalla. Velho tutkaili paikkoja hyvin uteliaasti, rohkeasti ja rauhallisesti, kävi häntä heiluen moikkaamassa uusia ihmisiä ja tuli välillä eteeni istumaan namien toivossa. Vierailusta tuli odotettua jännittävämpi, koska pääsimme hetkeksi seuraamaan kuntotestiä, joka suoritetaan kaikki pelastajan varusteet päällä happipulloineen ja -naamareineen. Velho katseli kiinnostuneena happilaitteissaan pihiseviä ihmisiä ja muuta touhuamista siinä, mutta mikään sitä ei oikeastaan jännittänyt paitsi se, kun kuntotestissä hakattiin lekalla suurta autonrengasta hieman kaikuvassa hallissa ja siitä kuuluva kova ääni säikäytti Velhon. Oli suuri asemaseikkailu pienelle koiralle, mutta pieni koira selviytyi erinomaisesti ja keräsi kehuja reippaasta ja kiltistä käytöksestään.

Velho on jo iso poika...

...paitsi silloin, kun sen laittaa istumaan suuren paloauton viereen.

Veltsun puremisvimma on tuntunut yltyneen tässä viime päivinä, joten hammasrintamalla ehkä tapahtuu jotain. Kai se alkaa pikkuhiljaa olla aikakin. Samalla alkaa ehkä korvillekin tapahtua jotain, jos on tapahtuakseen. Velholla oli kotiin tullessaan tosi raskaat korvat ja sitä ne ovat edelleen siihen nähden, että Velho on 3-kuinen, vaikka vasen korva onkin keventynyt selvästi. En aio tehdä Velhon korville mitään, vaikka ne alkaisivat nousta pystyyn (mihin en kyllä ehkä usko), joten toivotaan, että sille tulisi kauniit luonnonkorvat. Nokin korvia ”hoidin”, ja mietin silloin ja mietin edelleen, että koko systeemi on ihan järjetön, vaikka siitä ei oikein tehtynä olekaan koiralle haittaa. Mutta järjettömiä asioitahan on koiramaailma pullollaan.

 

Nokille jäi uudestavuodesta joksikin aikaa vähän huolia ja murheita. Vuoden ensimmäiset pari päivää menivät nähdäkseni normaalisti, mutta kolmantena päivänä kadulta kuului kovaa lumiauran kolistelua ja paukuttelua. Se muistutti Nokin korvissa varmaan liikaa uudenvuoden pauketta ja laittoi stressaamaan. Sen jälkeen Noki oli monta päivää huolissaan ja stressissä tavallisista kerrostalon kolinoista ja yksittäisistä kovemmista paukahduksista. Pelotti, että tähänkö Noksun elämä nyt menee, mutta koetin parhaani mukaan luottaa siihen, että aika auttaa. Velho ei onneksi reagoinut Nokin stresseihin mitenkään. Aika teki tehtävänsä, stressireaktiot vähenivät ja lyhenivät päivä päivältä, ja nyt pari päivää on mennyt ilman stressireaktioita ja Noki on muutenkin ollut rennompi. Tänään päivällä se nukkui pitkästä aikaa yksin toisessa huoneessa, mikä on todella ihana asia ja hyvä merkki jo itsessään, eikä se tullut sieltä luokseni, vaikka rappukäytävässä ja naapurissa kolisteltiin. Huh. Pysythän iloisena ja hyvinvoivana, rakas Nokelius.

Tasaisempien päivien jälkeen pääsimme tänään hyvillä mielin aloittamaan uuden tokoryhmän kevätkauden. Noki suoritti lähtötasotestinä kaikki alokasluokan liikkeet ja näytti uudelle kouluttajalle (tutulle kylläkin, koska se on Sarianna, mutta silti) osaavansa jo monia asioita. Treenattavaakin toki riittää runsain määrin. Tokoasioissa on mietittävää, koska ensinnäkin minun pitäisi päättää, laitetaanko Nokille kastraatioimplantti, jota olen jo pitkään pohtinut, ja jos laitetaan, niin milloin. Siitä tulee kahden vuoden dopingvaroaika. Doping ei ole se syy, jonka takia epäröin koko juttua, mutta se vaikuttaa näihin tokoasioihin. Treenaammeko tällä hetkellä kokeisiin vai emme? Haluanko edes treenata Nokin kanssa tällä hetkellä kokeisiin, mikä vaatisi runsaasti mielentilatreeniä kaiken muun treenin lisäksi, vai olisiko harrastaminen Noksun kanssa nyt parempaa ilman aktiivisia koetavoitteita? Mitä Noki sanoisi? Olen pohtinut näitä kysymyksiä oikeastaan jo aika kauan, mutta en ole vielä tullut mihinkään lopputulokseen. No, katsellaan. Velho pääsee varmasti välillä tuuraamaan Nokia ryhmätreeneihin, jotta saan senkin kanssa häiriötreeniä ja ohjausta, mutta en vielä tiedä, kuinka usein.