Veltsu kohta 4 kuukautta

Velho täyttää huomenna 17 viikkoa (ja tulevana viikonloppuna 4 kuukautta), ja se painaa nyt 13,5 kg. En ole jaksanut mitata sen säkäkorkeutta ensimmäisten viikkojen jälkeen, mutta eiköhän tuosta suht. iso tyyppi ole tulossa. Noki oli 4-kuisena noin 45 cm korkea, joten Velho on siitä varmasti jokusen sentin korkeampi. Noksu on nyt aikuisena ehkä suunnilleen 57-senttinen, en tiedä tarkasti kun ei sitä ole virallisesti mitattu missään, mutta kotimittauksella oli jotain sinne päin.

Viikonloppuna vein pennun taas agilitykisoja katsomaan kotihallille, kun talkoiluiltani ehdin. Tälläkään kertaa Velho ei ollut moksiskaan mistään. Lapsikoira meni hassu lötköhäntä heiluen tutustumaan ihmisiin – sellaisiinkin, jotka eivät ottaneet siihen mitään kontaktia – ja pusuttelemaan ventovieraita. Lisäksi se leikki kanssani, söi ja kerjäsi paljon herkkuja, rauhoittui hieman avustettuna makoilemaan ja mölisi päästessään tervehtimään tuttua ihmistä. Se on nyt vasta alkanut välillä vähän mölistä (tai no vähän ja vähän, siellä agikisoissa Annia tervehtiessään se mölisi vähän enemmänkin) ja muistuttaa kyllä äitiään ja erästä tätiään niin tehdessään, mutta koetin tehdä Velhon kanssa diilin, että josko hän voisi jäädä sellaiseksi vähän hiljaisemmaksi yksilöksi. Velho vastasi, että katsellaan.

Myös Noki pääsi viikonloppuna ihan omalle pienelle privaattiretkelleen, kun veimme sukset Lykynlammelle voideltavaksi ja otimme Nokeliuksen mukaan. Suksihommien valmistumista odotellessamme kävimme vähän kävelemässä, Noki sai tehdä pudotetun esineen noudon ja ehdimme vielä ulkoilumajan koiraystävälliseen kahvilaan munkeillekin. Noksulla oli mukavaa, ja meistä oli mukavaa, kun Noksu oli mukana. Se on sellainen Ystävä.

Tänään lähdimme Lykylle vielä uudestaan, tällä kertaa koko porukalla ja pidemmälle lenkille. Pojat olivat hirveän iloisia. <3 On ihanaa nähdä, miten paljon Noki haluaa ja jaksaa leikkiä ja juosta Velhon kanssa. Vielä lenkin lopussakin se oli että jihuu pikkuveikka, juostaanko vähän. Noksu on viimein saanut kaipaamansa, ikioman leikki- ja juoksukaverin. Sanoin kepolle siinä kävellessämme, että hassua ajatella, että meillä oli vielä hetki sitten vain yksi koira. Meinaan vähän jo unohtaa, millaista se oli, ja Velhosta on tullut ihan täysin osa perhettämme.

Huhtikuu vai tammikuu Pohjois-Karjalassa? Ken tietää.

Lenkin jälkeen väsynyt pentu joutui vielä lähtemään ajelulle, koska oli aika käydä toisilla rokotuksilla. Samalla otin Velholle passin, jos sille vaikka joskus olisi käyttöä. Kivempi ottaa se nyt heti, niin saa rokotukset pentuiästä asti samoihin kansiin. Lääkäri tutki Velhon huolellisesti: pupsilla on kaikki kunnossa, painoa juuri sopivasti, kivekset yhä paikoillaan, purenta hyvän näköinen ja etuhampaat vaihtuneet (minkä tiesinkin jo). Velho oli rokotuksilla taas reipas. Ei se aivan yhtä iloinen ja avoin pusupoika ole tutkimushuoneessa kuin muualla, mutta ihmekös tuo. Odotusaulassa Velho sai tuttuja, muissakin paikoissa kuultuja kehuja: ihanan iloinen ja reipas mutta kuitenkin sillä lailla mukavan rauhallinen, ettei liikaa häsellä ja härvää. Olen aika lailla samaa mieltä, vaikka Velho onkin tekeväinen tyyppi.

Monessa paikassa on kyselty, miten meillä on pennun kanssa sujunut, ja alan aina ensimmäisenä selittää Nokin ja Velhon yhteiselosta, koska sitä jännitin eniten. Usein kertomatta jää, että meillä on muutenkin mennyt tosi hyvin. Velholla sujuu yksinolot – sekä Nokin kanssa että ypöyksin – hienosti, se yleensä nukkuu tai välillä leikkii. Toki sen pisin yksinyksinolo on tainnut olla vain pari tuntia ja Nokinkin kanssa vain vajaa viisi tuntia. Öisin Velho nukkuu 8–9 tunnin unia, paitsi kepon työaamuina se herätetään pari tuntia aiemmin ja käytetään pissalla, minkä jälkeen se jatkaa uniaan, jos minäkin jatkan. Sen sisäsiisteys on jo pitkällä, mutta yksittäisiä pissoja tulee varmaan vielä sisälle. Nyt ei ole muutamaan päivään tullut. Se käyttäytyy vapaana ollessaan hyvin, pysyy kuulolla ja lähellä ja tulee luokse, ja hihnakäytöskin on ihan hyvää siihen nähden, etten ole oikeastaan opettanut sitä enempää kuin sen verran, että Nokin niskaan ei hypitä. Muut koirat pentu ohittaa jopa paremmin kuin Noki, koska se on ahne ja Noki ei erityisen. :D 

Velhon matkapahoinvoinnista voisimme vielä mielellämme luopua mahdollisimman pian. Luulimme jo, ettei sellaista enää ole, koska esim. joulun reissuilla Velho oksensi yhden ainoan kerran, mutkaisella saaristotiellä. Nyt on kuitenkin poikkeus, jos Velho ei oksenna, ja hyvin usein se oksentaa ihan jo viiden minuutin matkalla hallille tai sieltä kotiin. Uskon siis kyllä, että tämä menee ajan kanssa ohi, mutta toivottavasti menisi pian. Velho ei mielellään myöskään tule autoon, tietenkään, koska siellä tulee huono olo.

En ikinä häsellä ja härvää t. Velho