Velho kasvaa ihan silmissä, ja kotimittausten perusteella se on nyt 10-viikkoisena noin 38 cm korkea ja 8 kg painava. Tavallaan haikeaa, miten nopeasti se kasvaa ja on ihan pian jo teini ja sitten aikuinen, mutta tavallaan myös ihanaa. Vaikka Velho ei ole mikään täystuho vaan perusluonteeltaan ihan kiltti ja rasittavuudeltaan korkeintaan peruspennun tasoa, olen silti ollut välillä aivan väsynyt, laskenut kymmeneen ja miettinyt, että tämä on vain yksi aikakausi, jopa lyhyt sellainen. Nokin herkkyys tuo ihan oman lisänsä tähän pentuarkeen, ja vaikeina päivinä/hetkinä on kärsivällisyys todella koetuksella, kun Noki ei kestä sitä, että minä olen – tai edes saatan olla – ärtynyt, ja ahdistuu muutenkin herkästi. Tämän pimeän vuodenajan keskellä ei kyllä pahemmin ole ylimääräistä energiaa muutenkaan, joten varmaan väsyttäisi ihan ilman pentuakin. Nyt onneksi tuntuu, että uudet rutiinit alkavat hahmottua meille kaikille ja oma pääkoppanikin rentoutua, ja onneksi meitä on täällä kaksi ihmistä. Kepon työvuoroistakin, jotka siis kestävät 24 tuntia, olemme selvinneet hyvin. Kuten todettua, Velho on nyt jo kasvanut hurjan paljon, joten yritän koko ajan muistuttaa itseäni myös nauttimaan hyvistä hetkistä, ihanista pentupusuista ja pehmoisesta pentuturkista, vaikka väsyttäisi.
Velho aloitti viime viikolla sivulletuloharjoitukset. Alun perin ajattelin opettaa vatitempun avulla vasemmalta pyörähdyksen, kuten opetin Nokille aikoinaan (myöhemmin vaihdoin Nokille takakautta kiertämisen), mutta ei tällä hetkellä kärsivällisyys riittänyt vatitreeniin. :D Siispä Velhokin on nyt opetellut takakautta kiertämistä, mutta ihan jo takapäänkäyttöharjoituksenkin vuoksi opetan sille kuitenkin joskus vatitempun ja ehkä samalla sitten myös vasemmalta perusasentoon tulemisen.
Alla olevassa videossa Velho enimmäkseen leikkii mutta harjoittelee pikkuisen myös aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan (= kävelen ympäriinsä hiljaa ja palkkaa tulee, kun Velho hakee kontaktia), seuraamista ja sivulletuloa. Sillä on vahva tuo istuminen aina, kun se haluaa jotain, ja se osasi jo meille tullessaan istua odottaessaan esimerkiksi ruokaa. Arjessa istumistaipumuksesta on todella paljon hyötyä ja harrastuksissakin se toimii pohjana muutamille muille asioille, joten olen siitä todella iloinen, mutta toisaalta namikäden seuraamista ja asioiden tarjoamista pitää Velholle vielä vähän vahvistella.
Noksu pääsi ensimmäistä kertaa sitten Velhon saapumisen tokoryhmän treeneihin, kun kumpikaan meistä ei ole enää saikulla – onneksi ehdimme vielä ennen joululomaa. Olimme molemmat hirveän iloisia tästä tapahtumasta. <3 Meillä oli ryhmän pikkujoulut, ja koirattomien aktiviteettien ja herkuttelun lisäksi teimme koirien kanssa joulukoristeiden kiertoa ja lahjapaketin noutoa. Olin aivan satavarma, että Noki nappaa kiertotötsänä toimivan nallen suuhunsa, mutta Nokelius yllätti aivan. Ensimmäisellä yrityksellä se meni vain haistelemaan koristeita, ja toisella ja kolmannella se jo kiersi ne ilman mitään ongelmia.
Jotenkin siihen, noinkin pikkuruiseen ja hassuun asiaan, ehkä kulminoitui minulle se, miten paljon olemme oikeasti kehittyneet. En tiedä, milloin menemme uudestaan kokeeseen, mutta joskus se vielä tapahtuu. Vaikka emme saisi hyvää tulosta, Noksu on ihan hirveän taitava ja oppinut valtavan paljon. Se on ensimmäinen tokokoirani, ja sen herkkyys tuo omat haasteensa kouluttamiseen ja varsinkin kokeissa käymiseen, vaikka toisaalta monet, monet asiat ovat Nokin kanssa olleet myös älyttömän helppoja. Olen ylpeä siitä, mitä olemme jo tähänkin mennessä saavuttaneet ja oppineet, ja tiedän, että tulemme oppimaan yhdessä vielä paljon lisää. Vaihdamme nyt vuodenvaihteessa toiseen tokoryhmään – siksi varmaan nämä pohdinnatkin, kun yksi aikakausi tulee päätökseen – ja fiilis on innostuneen odottavainen, koska myös uusi kouluttaja on huipputyyppi ja tuo tietysti uutta näkökulmaa ja uusia oppeja, mutta samalla todella haikea, koska meillä on ollut aivan erinomaiset pari vuotta Tähtääjissä.
Kuvattavana oleminen on vakava asia.
Velhis on vielä niin pieni ja kaikki on sen kanssa vielä niin uutta, että sen alkuvuoteen ei ainakaan toistaiseksi ole kummempia suunnitelmia. Tärkeintä on tutustua toisiimme ja rakentaa välillemme hyvä suhde. Pentu pääsee taatusti Noksun tokotreeneihin kuokkimaan, mutta kuinka usein ja miten jaan ryhmäpaikan koirien välillä, sitä en vielä tiedä. Villinä korttina ajattelin myös, että keväällä voisimme ihan kokemuksen vuoksi ja uteliaisuudesta tuomarin kommentteja kohtaan käydä pentunäyttely(i)ssä, vaikka Velhosta ei näyttelykoiraa tulekaan enkä sellaista kaipaa. Jännä nähdä, millainen tyyppi pennusta kasvaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti