Nokilla häntämurtuma

Otsikko jo kertookin, mihin tarina lopulta johtaa, mutta tässäpä silti koko juttu taustoineen:

Reilu viikko sitten aloin kiinnittää huomiota siihen, että Noki tuntui olevan takapäästään tarkempi ja ärähteli Velholle poikkeuksellisen herkästi, jos Velho vaikkapa hyppi kovasti Noksun takapäätä vasten tai kiipesi sen päälle sohvalla. Muuten Noksu oli aivan reipas ja iloinen oma itsensä, haki Velhoa leikkimään ja oli kaikin puolin normaali. Olin jo aiemmin miettinyt, että pitäisi viedä molemmat pojat hierojalle talven liukastelujen ja kaiken leikkimisen jälkeen, ja arvelin, että Noksulla on nyt takapäässä jumeja. Varasin sille hieronta-ajan ja samalla Velholle tutustumiskäynnin. En kuitenkaan pitänyt asiaa superakuuttina, koska Noki ei oireillut millään muulla tavoin. (Jälkikäteen olen kyllä vähän syytellyt itseäni siitä, vaikka lopullinen diagnoosi ei liitykään tähän asiaan mitenkään.)

Perjantaina Noki yhtäkkiä roikotti ja aristi häntäänsä siten, että vesihäntä näytti iskeneen. Mietin myös häntäoireiden yhteyttä lihasjumeihin. Ei muuta kuin soittoa lääkäriin, ja saimme onneksi vielä päivän viimeisen ajan ennen klinikan sulkeutumista. Nokilla oli lääkärissä tietysti kurjaa: se alkoi aikoinaan ensimmäisen sappiultran jälkeen pelätä ja stressata eläinlääkärissä käyntiä, ja nykyään se alkaa täristä ja läähätellä aina jo odotusaulassa. Perjantainen lääkäri oli meille uusi tuttavuus, mutta hän otti Noksun huolet ihanasti huomioon ja kohteli pelkäävää koiraa todella kauniisti ja rauhallisesti mutta varmoin ottein. Siitä jäi tosi hyvä mieli.

Kerroin, että Nokilla on ihan vesihännän oireet ja toisaalta hyvin todennäköisesti myös lihaskireyksiä, joiden vaikutusta hännän tilanteeseen mietin. Puhuimme siitä, että Noki leikkii ja juoksee pennun kanssa paljon, ja kerroin, ettei Nokille ole sattunut mitään tapaturmaa. Lääkäri tunnusteli Nokin lannerangan aluetta ja totesi sen tosiaan olevan kireä, tutki tietysti myös häntää ja taivutteli takajalkoja, huomasi lisäksi anaalirauhasten olevan täynnä ja tyhjensi ne. Keskustelun ja kopeloinnin perusteella lääkäri epäili, että kyse on tosiaankin lihasperäisistä asioista ja mahdollisesti myös täynnä olleista anaalirauhasista. Olin samaa mieltä – loogiselta kuulostaa. Noki sai Metacam-kipulääkekuurin ja ensimmäisen annoksen jo klinikalla injektiona, ja totesimme lääkärin kanssa, että hierontaan voisi olla hyvä mennä jo aiemmin. Kotona sitten viestittelin heti hierojalle, joka ihanasti järjesti kalenteristaan meille tilaa heti viikon päähän. Tuli kyllä kiitollinen olo koiraa hoitavista ihmisistä, kun ensin lääkäri kohtasi Nokin (ja ihmisetkin) niin ihanasti ja sitten hieroja järjesteli meille kiireajan hiihtolomaviikosta huolimatta. <3

Myöhemmin perjantai-iltana aloin kuitenkin katsoa, että Nokin hännässä on kummallinen patti kymmenisen senttiä ennen hännänpäätä. Aavistin pahaa, ja lauantaina aavistukseni voimistuivat: kipulääkkeen ansiosta Noki nosti häntää jo ylemmäs, jolloin huomasin, että hännän pää ei nouse muun hännän mukana vaan häntä taittuu patin kohdalta oudosti. Noki myös aristi pattia kipulääkkeestä huolimatta. Sunnuntaina tilanne oli pysynyt samana, ja olin itse jo melko lailla varma, että häntä on murtunut. 

Nokin häntä lauantaina.

Tänään maanantaina menimme siis uudestaan eläinlääkäriin, ja murtumahan sieltä löytyi. Täysi mysteeri on, mitä hännälle on tapahtunut. Olen kyllä joskus sanonut kepolle, että joku päivä Noki vielä murtaa häntänsä, koska se hakkaa sillä aina joka paikkaan ja kaikkiin mahdollisiin kulmiin esimerkiksi eteisessämme niin, että pauke vaan kuuluu. Lääkärinkin mukaan riittää, että häntä osuu johonkin tarpeeksi terävään kulmaan tarpeeksi kovaa. Se voisi siis olla vaihtoehto. Toinen vaihtoehto voisi olla, että poikien leikeissä on käynyt jotain, mutta ainakaan mitään selvää törmäystä tms. niille ei ole sattunut. Voimme siis vain arvailla.

Häntä sivusta kuvattuna.

Häntä ylhäältä kuvattuna. Murtunut nikama jäänee muita lyhyemmäksi, ja voi olla, että häntään
jää joku patti tms.

Noksu on onneksi kipulääkkeen ansiosta ihan iloinen ja reipas, ja kovasti se haluaisi jo leikkiä Velhon kanssa, mutta ikävä kyllä sellainen on kiellettyä. Hoitona on kipulääkekuuri ja murtumakohdan suojaaminen lisäiskuilta. Kontrollikuviin mennään 3–4 viikon kuluttua. Kuulemma tällaiset yleensä paranevat ihan hyvin, mutta jos ei, sitten amputoidaan. Sitä vaihtoehtoa en halua vielä edes miettiä. Lisäksi Noki pääsee toki hierojalle hoidattamaan ne lihasjuminsa, vaikka ne eivät tähän liitykään.

Kepo alkoi väsätä häntäsuojaa heti, kun tulin Nokin kanssa lääkäristä. Noksun häntää koristaa nyt pala mehutiivistepulloa, johon on tehty ilmareikiä ja teippailtu pehmusteita. Kaunista! Myös murtumakohdan ympärillä on teippiä. Pakettia täytyisi pitää 3–4 viikkoa välillä tietysti teippejä vaihtaen – katsotaan, onko nykyinen viritelmä toimiva tai pysyykö se edes paikoillaan. Noki on kyllä toistaiseksi antanut viritelmän olla rauhassa jopa yksinolon ajan, ja Velhokin yllätti käymällä vain haistelemassa ja unohtamalla paketin sitten pyynnöstäni, mutta muutaman viikon aikana ehtii toki tapahtua vaikka mitä. Yksinolot koirat joutuvat olemaan erillään ja pidemmät lenkit käydään erikseen. Lisäksi Velho tuuraa Noksua tokotreeneissä nyt jonkin aikaa. Onneksi murtuma on hännässä eikä esimerkiksi jalassa, joten Noki pääsee kuitenkin liikkumaan ja elelemään monilta osin suhteellisen normaalisti, kunhan otetaan rauhassa ja varotaan häntää parhaamme mukaan.

On kyllä kunnon macgyverointi.